Lapset Raamatun äärelle

”Tehdään mummi taas Raamattumaratonia”, lapsenlapsi sanoi. Mummi tarttuu mielellään  Raamattuun, jos vain joku sitä pyytää. Sillä kertaa tekstiksi tuli David ja Goljat. Luettiin pieni pätkä ja sitten oli tehtävän vuoro: ”Goljat oli 3.40 cm pitkä. Hae mittanauha ja mitatkaa, mahtuisiko Goljat teidän huoneeseenne”. Teimme työtä käskettyä ja totesimme, että Goljat ei mahdu mummolaan, mutta pihalle hän kyllä mahtuu käyskentelemään. Sitten seurasi tekstistä nouseva kysymys, jota pohdimme yhdessä

Useampi hengellinen järjestö  heräsi samaan aikaan huoleen, että lapset vieraantuvat raamatusta. Pienille luetaan ehkä Lasten Raamattua, mutta sitten kirja jää ja itsenäinen raamatun lukeminen alkaa omakohtaisen uskon vahvistumisen myötä ellei lukemista tueta aktiivisesti välivuosina. Tähän tarpeeseen kehitettiin Raamattumaraton motolla ”Yhdessä lasten kanssa lukemaan raamattua”. Raamattumaraton löytyy netistä. Ohjelma on yksinkertainen: valitaan raamatunkohta, siihen liittyvä tehtävä ja kysymys. Sovelluksia on erilaisille Lasten Raamatuille ja myös kirkkoraamatulle. Kartta on tilattavissa mm. Raamatunlukijain liitosta www.rll.fi.

Raamattumaratonin äärellä lukeminen on innostavaa ja hauskaa. Jokaisesta lukukerta merkitään lukukarttaan ja tietyn pistemäärän jälkeen on tiedossa palkinto. ”Mummi, meillä on uutinen” kertoi yksi lapsenlapsi ”me on tehty koko Raamattumaraton ja me saatiin palkinto”. Lapsen kotikirkossa oli lastenohjelmassa kannustettu vanhempia ottamaan Raamattumaraton käyttöön. 

Raamattuun tutustuminen lasten maailmassa ohenee ohenemistaan. Koulun uskonnonopetuksessa raamatun osuus vähenee. Vastikään uutisoitiin, että alakoulujen Raamattuvisaa ei enää järjestetä. Se on saanut maassamme monia lapsia innostumaan raamatun lukemisesta.

Minua pyydettiin pitämään opetusta  opiskelijailtaan. Kutsuja toivoi, että käyttäessäni raamattua, pyytäisin opiskelijoita etsimään kohdat raamatusta enkä laittaisi niitä dioihini. Hän perusteli , että uskovillekaan opiskelijoille ei ole helppoa löytää raamatunkohtia, sillä kirja on vähän käytössä. Yes, ajattelin. Olipa hyvä ehdotus. Hämmennyin kyllä, kun ensimmäisen raamatunpaikan kohdalla kännykät ilmestyivät käsiin, mutta mikäpä siinä. Sama Sana se on sielläkin.

Kun aikanaan kasvatustieteen gradussa tutkin, mitä aikuiset uskovat muistivat lapsuudenkotinsa hengellisyydestä, useimmissa vastauksissa näkyi raamattu jossain muodossa:  ”meille luettiin illalla raamattua, vaari luki raamattua, sain oman raamatun kun opin lukemaan, meillä raamattu oli keittiön pöydällä.

Missä meidän kodissamme näkyy se, että olemme Kirjan uskonto? Miten lapsemme ja lapsenlapsemme oppivat rakastamaan raamattua?