Miten kertoa lapsille erosta?

”Olemme eroamassa, mutta emme ole kertoneet vielä ala-asteikäisille lapsillemme. Heille avioeromme tulee yllätyksenä. Miten kertoisimme?”

Olette olleet viisaita vanhempia, kun ette malttamattomasti ole menneet kertomaan lapsille tulevasta erostanne. Ilmeisesti keskenänne olette pystyneet suunnittelemaan eroon liittyviä asioita, kun tätäkin kysymystä mietitte.

Kun olette miettineet valmiiksi eroon ja erityisesti lapsiin liittyvät asiat, kertokaa yhdessä suunnitelmastanne lapsille. Helppo ei tuo hetki tule olemaan, mutta sitäkin tärkeämpi. Lasten peruskysymys on; ”Miten meidän käy?” Kertokaa lapsille, missä he tulevat asumaan ja kuinka he tapaavat toista vanhempaa. Älkää kysykö lapsilta, kumman luona he haluavat asua. Tuon ikäisten kohdalla aikuisten on tehtävä päätös. Lapsen on vaikea kantaa vastuuta siitä, että hän mieluummin asuu toisen luona ja samalla jättää toisen yksinäiseksi.

Olkaa tarkasti kuulolla lasten tunteitten suhteen. Antakaa tilaa lapsen surulle ja mahdolliselle suuttumukselle. Eropäätöksestä on hyvä kertoa ainakin kuukautta ennen kun toinen muuttaa, jotta lapsille jää aikaa tottua uutteen tilanteeseen. Tuona aikana heillä voi olla monia kysymyksiä.

Joskus lapset eivät kysele mitään odotusaikana. He saattavat alitajuisesti toivoa, että jos erosta ei puhuta, se ei olekaan totta. Siksi vanhempien on hyvä välillä ottaa muutto puheeksi, kysellä vaikka ovatko lapset miettineet vanhempien eroa. Silloin lapset eivät elätä turhaa toivoa eropäätöksen peruuntumisesta. Joskus lapset ottavat tehtäväkseen pelastaa vanhempien avioliitto. Se on kuitenkin heille ylivoimainen tehtävä.

Lapset tarvitsevat myös tiedon, miksi vanhemmat eroavat. Miettikää tarkoin mitä sanotte. Lapsille on oltava sillä tavalla rehellinen, että heidän ei joskus myöhemmin tarvitse kuulla uutta totuutta vanhempiensa eron syystä. Eron syy ei myöskään saa olla liian kevyt, sillä se luo lapseen turvattomuutta, että mikä tahansa voi hajota, kuka tahansa voi lähteä, mihinkään eikä kehenkään ei voi luottaa.

Joskus lapset miettivät sitä, että vanhempien ero on heidän tuhmuutensa syy. Siksi vanhemmatkaan eivät jaksaneet keskenään. Tämä harhakäsitys on oikaistava, vaikka lapset eivät sellaista ääneen edes sanoisi.

Lapsi tarvitsee myös vahvan vakuuttumisen siitä, että isä ja äiti pysyvät vanhempina, vaikka he eivät pystykään enää elämään miehenä ja vaimona.