Pettymyksen ja ilon päivä

Koulut päättyvät ja lapset saavat todistuksensa. Toisille vanhemmille se on ilo ja toisille pettymys. Jokainen toivoisi lapsensa menestyvän. Huono todistus on monesti vanhemmille suurempi suru kuin lapselle itselleen. Pettymys suhteessa oman lapsen menestymiseen on kipeä asia, mutta sitä ei pidä kaataa lapsen kannettavaksi. Lapsi on yltänyt juuri niihin tuloksiin, joihin hänen kykynsä riittävät. Meidän unelmamme olivat hiukan toisenlaiset. Vanhempina joudumme kantamaan pettymyksen itse, keskenämme tai jakamaan jonkun luotettavan aikuisen kanssa.

Laiskuuden takia saatu huono todistus synnyttää ymmärrettävästi kiukkua. Lapsella olisi edellytykset parempaankin, mutta syystä tai toisesta hän ei ole siihen pystynyt. Moitteitten aika ei kuitenkaan ole todistusten  saamisen päivänä. Ehkä viisaampaa on herättää keskustelu alisuorittamisesta syksyllä ennen koulun alkua. Silloin voi sanoa lapselle, että tiedämme hänellä olevan kykyä parempaankin ja kysyä, mitä hän voisi tulevana vuonna  tehdä sen hyväksi , että todistus vastaisi hänen kykyjään. Samalla voisimme miettiä lapsen kanssa, mitä lapsi arvelee olevan esteenä sille, että hän ei opiskele kykyjänsä vastaavalla tavalla.

Todistusten saamisen päivä on juhlan arvoinen jokaisessa kodissa. Vuosi on tehty työtä. Sen päättymisen kunniaksi voimme laittaa liinan ja kukkia pöydälle ja syödä yhdessä  tai juoda kakkukahvit. Kodeissamme on liian vähän juhlahetkiä. Lukuvuoden päätös voisi olla yksi sellainen. Se on koulutyön päätöksen ja kesän alun juhla olipa todistus millainen tahansa.

Ylioppilaat saavat osakseen paljon huomiota. Kuitenkin me vanhempina voimme huolehtia, että jokainen päättötodistuksen saanut tai ammattiin valmistunut lapsemme saa samanlaisen juhlan. Kutsumme sukulaisia ja ystäviä yhteen ja juhlimme lapsemme elämän yhtä päätepisteettä. Se on myös viesti lapsellemme, että vanhempina arvostamme hänen koulunkäyntiään ja loppuunsaatettuja opintoja.

Ala- tai yläastetta päättävät lapset saattavat suunnitella juhlivansa lukukauden loppua muitten lasten ja nuorten parissa kodin ulkopuolella. (Ala-astetta päättävän oikea juhlintapaikka on oma koti. Mitä voitte keksiä yhdessä, että tuo päivä muistetaan?) Ennen juhlintaa on paikallaan vakavat keskustelut lapsen kanssa. Minne menet? Kenen kanssa? Miten aiotte juhlia? Muistathan, että emme hyväksy alaikäisten alkoholin juomista missään muodossa? Mikä voisi auttaa sinua uskaltamaan sanoa ei, jos joku tarjoaa sinulle? Muistathan, että et ota kenenkään pullosta, koska et voi tietää, mitä siinä on. Samalla on syytä sopia, mitä on seurauksena, jos lapsi ei pysy sovituissa rajoissa eli ottaa alaikäisyydestään huolimatta alkoholia. Jos lapsi pyytää vanhempaa ostamaan kalja- tai viinipullon, ainoa oikea vastaus hänen toivomukseensa on se, että meidän perheessä ei osteta alaikäiselle alkoholia. Erityisen tärkeä on sopia kotiintuloaika tai mieluummin se, että vanhemmat hakevat lapsensa tietystä paikasta sovittuun aikaan. 

Tai jos lasta ei kuulu sovittuna aikana kotiin, vihjeeksi erään äidin  toimintamalli. Hän lähti pyörällä ja kypärä päässä etsimään lastaan erilaisista oletetuista paikoista. Se etsimiskerta jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi, jolloin lasta tarvitsi etsiä.

Hyvää lukukauden viimeistä päivää jokiaseen koululaisen ja valmistuneen opiskelijan perheeseen. Eräs välietappi on saavutettu. Sitä kannattaa juhlia yhdessä lämpimästi.