Saa komentaa
”Hirvittää vähän tämä uusperheasetelma. Kun mies komentaa lapsiani, tuntuu kuin hän haluaisi sanoa ”Katso miten huonosti olet kasvattanut lapsesi”. Lapset sanovat hänelle usein: ”Et sinä saa komentaa meitä, et sinä ole isä” Sekin tuntuu kurjalta.”
Sanopa lapsillesi, että jokainen aikuinen saa komentaa lapsia silloin kun nämä tekevät typeryyksiä. Se on aikuisen velvollisuus olipa kyseessä oma tai vieras, tuttu tai tuntematon lapsi. Lapsella ei ole mitään syytä jatkaa sopimattomia puuhiaan siksi, että joku vieras aikuinen oman vanhemman sijaan puuttuu heidän tekemisiinsä.
Oma lukunsa sitten on se mistä mies komentaa lapsia, oletteko kasvatusasioista yhtä mieltä. Todennäköisesti teillä on erilaisia käsityksiä kasvatuksesta. Viittaat siihen kun kerrot tuntevasi miehen moittivan sinua komentaessaan lapsia. Keskustele hänen kanssaan selväksi teidän perheenne kasvatustavat, rajat ja säännöt.. Teidän on löydettävä yhteinen, teidän perheeseenne sopiva käytäntö, jotta uusperheen elämä sujuisi. Kummallakin teillä on sanavalta kertoa, miten toivotte elettävän yhteisessä kodissanne.
Lapset kestävät huonosti tilannetta, missä perheen aikuiset ovat eri mieltä. Lapsi valitsee itselleen edullisemman aikuisen mielipiteen. Kuitenkin hän tuntee sisimmässään ristiriitaa asettuessaan toista aikuista vastaan. Hänen on kovetettava herkkyytensä, jotta selviäisi tilanteesta. Siksi on parempi, että aikuiset seisovat samalla puolella, vaikka tuntuisikin, että vähän metsässä nyt ollaan. Ei elämä kaadu muutamaan ylilyöntiin. Tietysti jos toinen aikuinen menee kohtuuttomuuksiin komentamisissaan, silloin voi reilusti sanoa, että tässä asiassa minä olen nyt eri mieltä. Toivottavasti tätä ei tapahdu usein.
Opetelkaa keskenänne suoraa sanallista puhumisen tapaa. Jos mies pitää sinua leväperäisenä rajojen pitäjänä sanokoon hän sen sinulle suoraan ja kahden kesken eikä lasten kautta. Sinunkaan ei tarvitse suostua kuulemaan enempää kuin mitä hän sanallisesti sanoo. Joskus meillä on taipumus tulkita toisen puheita omien pelkojemme ja syyllisyyksiemme kautta. Kuulemme toisen moittivan, vaikka oikeastaan sisimmässämme moitimme itse itseämme esim. siitä, että emme ole saaneet lapsia käyttäytymään kunnolla. Opetellaan kuulemaan, mitä toinen sanoi, eikä yritetä arvuutella, mitähän hän sanoillaan oikein tarkoitti.